Kulunut loppuun

Ensimmäinen lukiovuosi

2009-03-05T23:09:01+02:00

Hmm, en ole kirjoittanut aikoihin. Minulla ei ole ollut aikaa, halua eikä jaksamista kirjoittaa.

Kuten otsikosta jo ilmenee; pääsin peruskoulun jälkeen lukioon. Kyseinen lukio oli kyllä vasta toinen toiveeni, mutta pääsin tännekkin varasijalta ja olen siitä ikuisesti kiitollinen kouluni rehtorille (joka on muuten todella loistava!).

Tässä vastikään olen alkanut huomaamaan koulun oppilaissa samanlaisia piirteitä kuin aikoinaan yläasteeni oppilaissa. Olen ajautunut taas koulukiusatuksi, huomaamattani ja ymmärtämättäni. Yritän etsiä itsestäni piirteitä, mikä saa muut inhoamaan minua. Löydän itsestäni kyllä miljoonia virheitä: olen mielestäni ruma, lihava, tyhmä jne., mutta tiedän sen kaiken johtuvan henkisestä sairaudestani, enkä usko näiden asioiden olevan muille haitaksi. Ainoa kysymys, minkä osaan esittää itselleni on: "Onko lukiossa oikeasti näin lapsellista porukkaa?", mutta en saa siihen itseltäni kuitenkaan vastausta. En käsitä koko tilannetta. Tiedän vain olevani lopussa, ja tiedän etten jaksan enää kauaa.

Onneksi lukuvuosi päättyy pian. Kolme viikkoa seuraavaan, viimeiseen jaksoon. Viimeisen jakson aikana aion hakea uuteen kouluun ensi lukuvuotta varten, mikäli koulumenestykseni jatkuu. Ja sen on jatkuttava. Kärsin vaikka loppu lukuvuoden kirja kädessäni, mutta en aio kärsiä mahdollisesti kahta seuraavaa vuotta tämän koulun oppilaiden kanssa. Se on henkisesti paljon raskaampaa.

Asia, jota jaksan hymyillä on se että keskiarvoni on noussut huomattavan paljon peruskoulun päättötodistuksesta. Peruskoulun päättötodistuksessa keskiarvoni oli 6.9 ja nyt lukiossa kaikkien tähän asti suorittamieni kurssien keskiarvo on noin 8.21. Pitäisi vielä jaksaa yrittää korottaa muutamia numeroita.

Harmikseni (?) huomaan, että koulumenestykseni on riippuvainen ruoasta ja muutenkin hyvästä terveydestä. Olen nimittäin nukkunut ja syönyt tämän lukuvuoden aikana enemmän kuin koskaan elämässäni. Vointini on paljon parempi, enkä ole enää niin usein väsynytkään. En mielestäni ole ylipainoinenkaan enää, mutta en pistäisi harmikseni jos saisin pudotettua muutaman kilon vielä.

Eilen oli viimeinen hovioikeudenkäynti ja päätöksen pitäisi tulla 30. huhtikuuta. Tilanne näyttää hyvältä, mutta en silti malta odottaa päätöstä.

Olen myös ehtinyt ihastua yhteen poikaan, mikä tuntuu sinällään aika hassulta minusta. Olen tähän mennessä ollut aina kiinnostunut vain tytöistä. Johtuu varmaan siitä, että olen suhtautunut poikiin aina vähän varovaisemmin. Tämä poika on kuitenkin herrasmies.

Eipä tässä kai muuta. Pitäisi päivittää blogia useammin, mutta nyt on vähän kiirettä kun käyn 9 kurssin tahtia lukuvuoden loppuun saakka.

Pitkästä aikaa

2008-06-29T17:56:00+03:00

Siitä onkin aikaa, kun viimeksi kirjoitin tänne. Minua on väsyttänyt aivan liikaa ja olen viettänyt aikaa enemmän pyörän selässä kuin tietokoneen ääressä. Kaloreita on kulunut paljon enemmän kuin olen syönyt (olen syönyt viikossa vähän yli sen verran mitä muka pitäisi syödä päivässä), mutta kilot ovat paikallaan. On väsyttävää tehdä kaikkea sen eteen, että laihtuisi muttei kuitenkaan laihdu.

Minulle on kyllä kasvanut karvoitusta lisää, selkä on täynnä 'pumpulimaista' karvaa ja kuukautiset ovat menneet sekaisin. Kaksi kuukautta sitten vuoto kesti noin tunnin, sitten jäi kuukausi välistä. Nyt tällä kerralla tuli muutama tippa silloin tällöin ja olisin selvinyt vuotopäivät hyvin pelkillä pikkuhousun suojilla (vai mitä ne on). Aineenvaihduntani ei toimi, mutta ajattelin ottaa käyttöön AntiSaltia, mikä kuulemma auttaa aineenvaihduntaa tai sitten perus laksatiiveja, ulostuslääkettä.

Olen odottanut kaksi päivää kaveriani turhaan, ei häntä ilmeisesti kiinnosta. Koko aika tekemässä ohareita sanomatta minulle. Odotan koko päivän puhelimen, tietokoneen tai oven edessä, mutta mitään ei kuulu.

PLEASE, HELP ME

2008-05-24T22:17:00+03:00

Voi sitä aikaa kun en välittänyt mitä söin. Sitä aikaa kun en jaksanut liikkua koneelta. Sitä aikaa kun olin oikeasti ONNELLINEN. Nyt minä teeskentelen olevani onnellinen. Valehtelen terapiassa voivani hyvin, valehtelen äidilleni kaiken olevan loistavasti, ystäville en enää edes kerro mitä minulle kuuluu. En, vaikka minuun - tai minä heihin - ei olla oltu yhteydessä kuukausiin. Joka ikinen kerta vastaus on sama: Voin mainiosti, erityisen hyvin, hyvää, täydellistä, olen varmaan onnellisin. Ennen osasin itkeä ilosta ja surusta, myötä- ja vastoinkäymisistä.

Osaan minä vieläkin. Kukaan ei tiedä, että sisimmässäni itken, itken sisälle elimistööni valtameren. Ainoat kerrat jolloin itken, on silloin kun olen syönyt liikaa kaloreita tai liikkunut mielestäni vähän. Itken joka päivä suihkussa, kun menen nukkumaan, kun kävelen tai pyöräilen yksin. Joka kerta itken sitä, että olen luuseri. En ole jaksanut pyöräillä, kävellä, liikkua yhtä, kahta tai kolmea tuntia enempää. Itken kun olen syönyt yli 10 kaloria.

Haluan parantua tästä Helvetin kierteestä, kiertueelta, jonne minä vahingossa ajauduin. Kiertueelta, josta en ole varma ostinko menopaluu -lipun vai pelkästään meno -lipun. Ehkä ostin molemmat ja jää nähtäväksi, tulenko minä sieltä takaisin. Haluan kuolla hiljaa laihduttaen. Haluan nähdä kuinka kehoni sulaa, haluan nähdä kuinka paljon aikaa menee siihen, kun olen Kuoleman oma. Haluan ajan kuluvan kuin tiimalasin hiekka. Haluan molempia niin kovasti. Haluan olla onnellinen.

Ja minä olen niin tyhmä, teen PRO-ANA sivuja muille ikään kuin haluaisin muiden kärsivän. Olen myös niin fiksu, että autan muita laihtumaan, pääsemään unelmavartaloonsa, unelmalukuihinsa. Laihuus on minun kotini ja kuvittelen sen olevan myös muiden. Laiha vartalo on anorektikon koti. Oma koti, kullan kallis.

Ottaa kyllä nyt niin päähän

2008-05-07T21:55:00+03:00

Hain kesätyöpaikkaa mm. Nikolexilta ja Ekmotekilta puhelinmyyjäksi. Nyt neittiä selaessani, huomaan kuinka paljon näistä on valitettu. Ovat kuulemma huijareita, eivät maksa rahojaan ja joudumme itse maksamaan heidään veronsa, sillä he ovat virolaisia yhtiöitä, mitkä ilmeisesti huijaavat nuoria.

Huomenna olisi työhaastattelu, mutta en todellakaan ole menossa, enkä edes ilmoita asiasta. Siellä sitten odottaa, paskiainen.

Meinasin kuolla

2008-05-04T14:40:00+03:00

..eilen kun pyöräilin n. 16km.

Miksi en enää jaksa?

Pyörtyilen

2008-05-02T20:43:00+03:00

Olen voinut erittäin huonosti muutaman päivän. Pyörryin toissapäivänä ja tänään. Koko aika on hyvin heikko olo ja pahoinvointia. Ehkä minulla on kovat paineet kun olen lihonnut ja yritän saada läskiä pois liikunnalla. Voimavarani ei riitä enempään. Olen lenkkeillyt, pyöräillyt ja pelannut tennistä päivittäin. Aikaa ei ole ollut edes läksyjen tekoon.

Kävin tänään kirjastossa lainaamassa muutamat kirjat, mukaan tarttui Ramonesin tarina ja Pelle Miljoonan - Matkalla tuntemattomaan. Lainasin myös anoreksiasta ja bulimiasta kertovan kirjan sekä painonvartijoiden Nautinnon aika -ruokakirjaa. Kaikki annokset ovat alle 300 kcal, joten ajattelin syödä päivittäin sitten yhden annoksen jotain ruokaa, enkä mitään muuta, niin pärjään ainakin pyörtymättä.

Loukkaannuin tänään kyllä erittäin paljon, kun olin kävelemässä ystävälleni ja kaksi n. 7-8 -vuotiasta poikaa kävelivät takanani hiljaa supisten. Teeskentelin etten kuule, mutta sanat painuivat syvälle pääkoppaani.

- Toi on anorektikko.
- Ai mitenni?
- No kun se syö omenaa.

Kyllä ei-anorektikotkin syövät omenaa. En minä ole anorektikko, katsoisivat jalkojani, takapuoltani, vatsaani, käsiäni, kasvoani..

Vihdoin kotona

2008-04-27T02:01:00+03:00

Oli ihan jees Finlandia -talolla OurVisionissa. Väliajassa alkoi pieni ahdistus. Tuntui kuin kaikki olisivat tuijottaneet minua. Kaikki olivat niin kauniina, mutta minä en. Halusin vaipua maanrakoon. Minua alkoi pyörryttää, oksettaa, voin pahoin. En tiedä mistä se johtui. Tunsin oloni yksinäiseksi, orvoksi. Halusin juosta pakoon, peiton alle piiloon. Muuten kaikki oli ihanaa. Oli aivan mahtava ohjelma, onneksi päätin kuitenkin tulla. Olisin toivonut Pascalin voittajaksi, mutta kieltämättä hänessä ei ole minusta kuitenkaan sellaista lahjaa, kykyä, tehdä musiikkia julkisesti. Hänen kappaleensa olivat hauskoja ja hän lauloi omaperäisesti, se sopii kuitenkin varmaan vain ystäväpiireihin. Voittajalla oli sitten ihan upea ääni, mutta sellainen musiikki ei kolahda minuun. Oli ihanaa kun siellä soitettiin myös Alanis Morrisetten Thank You.

Selvisin jopa ehjänä kotiin. Kotimatka oli pelottava. Keskustassa oli rauhatonta ja minulla oli bussi -ongelmia. Olin kai kamalan väsynyt ja unohdin laukkuni bussiin. Lähdin vauhdilla kävelemään kotiinpäin, olihan pimeää ja alueella, mikä on aina juoppoja täynnä. Myöhemmin huomasin, että mies joka istui bussissa minun vieressä kävelee perässäni. Säikähdin niin kovasti, että lähdin juoksemaan. Kun hän sitten sitten sai minut kiinni; ' Tässä laukkunne, neiti. Anteeksi jos säikäytin. ' En ole koskaan elämäni aikana törmännyt näin kohteliaaseen mieheen. Hän antoi jopa ylimääräistä tilaa minulle bussissa. Yleensä olen joutunut istua puolipenkillä, kun ihmiset ovat vallanneet itselleen puolitoista penkkiä, vaikka olisivatkin minua pienempiä. Jotkut jopa pitävät laukkuaan toisella penkillä, eikä istumaan pääse lainkaan.

Kiitän sinua.

Ompas joillakin ihmisillä otsaa

2008-04-26T17:29:00+03:00

Tuntematon noin 55-vuotias american pappa yritti iskeä kirpparilla;
- You have a nice shirt.
- Thanks.
- And very pretty smile.
- Haha..
- You're very pretty.. Do you have a boyfriend ?'
- No.
- I thought you have, cause you're too pretty. I would like to be your boyfriend..

Kyllä tuli äkkilähtö heti viimeisen lauseen jälkeen. Tätä ennen oli toinen keski-ikäinen mies kysellyt kaikkea kun katsoin Marilyn Monroen kuvia. (Hän mm. vertaili minua häneen) Onko isäni ulkomaalainen ja minkä maalainen, puhunko ruotsia ja päläpälä. Uteliasta porukkaa.

Muuten kuuluu ihan hyvää. Kahdeksalta alkaa OurVision Finlandia -talolla ja yöllä tulen kaverini kanssa meille yöksi.

Petyin pahemman kerran

2008-04-25T20:42:00+03:00

Heräsin eilen kuudelta aamulla pyöräilemään. Pyöräilin kaksi tuntia, tulin kotiin suihkuun, menin lääkärille ja sitä kautta kouluun. Koulussa kaksi viimeistä tuntia oli liikuntaa. Meillä oli jalkapalloa ja minut valittiin parhaimmaksi pelaajaksi. Lähdin suoraan koulusta terapiaan ja sen loppuessa jäin katsomaan ja varaamaan yhdet uudet silmälasit, sillä näkö on huonontunut taas. Tulin heittämään koulukirjat kotiin ja lähdin samantien kaverin kanssa pyöräilemään. Kerkesimme pyöräillä hetken kun jopostani puhkesi rengas. Käytiin viemässä pyörät takaisin ja mentiin kävelylle ja keinumaan.
Piti tulla kotiin siinä puoli yhdentoista maissa, sillä piti lukea tämän päiväiseen kokeeseen, johon en koskaan ehtinytkään, sillä tein äitin kanssa hänen läksyjään. Menin nukkumaan joskus puoli kahden aikaan yöllä ja heräsin viideltä aamuyöllä. Olin laittanut herätyksen, jotta lukisin kokeeseen, mutta menin ilmeisesti mieluummin kuntopyöräilemään. Pyöräilin puoli seitsemään, jonka jälkeen ajattelin lukea hetken, mutta nukahdinkin sohvalle. Heräsin 20 vaille kahdeksan. Puin nopeasti päälle ja juoksin kouluun.

Onneksi yhteiskuntaopin koe ei ollut kamalan vaikea. Sain matematiikan kokeestakin kasin.
Lähdettiin joskus viiden maissa keskustaan. Ostin ne kaksi ihanaa paitaa. Yksi englantia puhuva mies tuli kysymään mistä ostin paidat ja hänen naisseuralaisensa osti sitten samanlaisen. Kaiken näiden uuvuttavien päivien jälkeen kaverille tulee nälkä ja hän sanoo, että mennään McDonald'siin. Minulla ei ollut nälkä, enkä halunnut syödä. Oli kuitenkin pakko ostaa McFlurry, sillä ajattelen aina, että muut katsovat ja nauravat sisimmässään, että minulla ei ole varaa syödä ja miettivät, miltä minusta tuntuu kun kaveri syö nenän edessä. Minua hävettää se, vaikka ei pitäisi. Niimpä piti tunkea se sitten nassuun, mutta siellä se pysyy edelleen.

Kohta menen varmaan kaverille yöksi, sillä hänen perheensä lähti maalle ja hänen luokseen lähtevät kaikki ihanat. Huomenna OurVisioniin ja ylihuomenna katsomaan The Eye elokuviin.

(Ehkä) joskus

2008-04-22T22:31:00+03:00

Minulla on suuria odotuksia tulevaisuudelta, unelmia. Suurin osa, ellei kaikki, ei toteudu. Peruskoulun jälkeen olisi tarkoitus käydä lukio, jos en pääse, niin aikuislukio. Lukion aikana, ehkä toisena tai kolmantena vuonna olen ajatellut mennä vaihto-oppilaaksi lukuvuodeksi Amerikkaan, Italiaan tai Espanjaan. Lukion jälkeen pidän välivuoden, kävisin korjaamassa kaikki virheeni. 1. Ihokarvat saavat kyytiä. 2. Lisää pituutta. 3. Nenä. 3. Huulet. 4. Ihopuhdistus. 5. Korjaan huonon näköni. 6. Kiristän naaman, roikkuu nyt jo. (Kyllä, taitaa olla järjestyksessä.) Näytän ainakin 40-vuotiaalta. Loppuvuoden tekisin töitä Iso-Britanniassa. Opintojen kannalta ei sitten ole suunnitelmia. Haluaisin psykologiksi, terapeutiksi, syöpälääkäriksi tai joksikin kirurgiksi. Kaikki on mahdotonta.

Haluan kuolla pois, kauas pois, rauhaan.

Vielä enemmän..

Haluan olla virheetön, täydellinen. Olisin onnellinen.