Olin eilen kahden tunnin kävelylenkillä. Naurattaa kuinka vähän. Ennen olen voinut kävellä viisikin tuntia väsymättä. Nyt kuitenkin tunsin kuolevani puolessa välissä matkaa. Vatsaa pisteli, jalkoja särki ja oli kauhea jano. Oli kuitenkin käveltävä, että pääsisin kotiin. Pelkään julkisia kulkuvälineitä, en voi olla niissä muuten kuin pakosta, eli kun joudun mennä kahdesti viikossa keskustaan terapiaan. Silloinkin olen peloissani ja itku kurkussa. Usein pyydänkin kavereita mukaan, mutta en viitsi häiritä heitä loputtomiin. Oli siis pakko kävellä kotiin. Vihdoin perillä, join ehkä litran vettä ja heti sen jälkeen lähdin pyöräilemään saman matkan. Taisin seota, mutta pyörällä se ei ollutkaan niin kauheaa enää.

Tänään olin pelaamassa tennistä 1,2h. Teki ihan hyvää, lopuksi tuli niin kylmä, että oli pakko lopettaa ja lähteä kotiinpäin. Nyt pitäisi vielä lukea maantietoa ja tehdä läksyt.

Tiedossa on ihana viikonloppu; lauantaina kirpparille ja ourvisioniin finlandia-talolle. Sunnuntaina katsomaan Shine a Light kavereiden kanssa. Sitten voisi pitää the Rolling Stones -jatkot.