Olen voinut erittäin huonosti muutaman päivän. Pyörryin toissapäivänä ja tänään. Koko aika on hyvin heikko olo ja pahoinvointia. Ehkä minulla on kovat paineet kun olen lihonnut ja yritän saada läskiä pois liikunnalla. Voimavarani ei riitä enempään. Olen lenkkeillyt, pyöräillyt ja pelannut tennistä päivittäin. Aikaa ei ole ollut edes läksyjen tekoon.

Kävin tänään kirjastossa lainaamassa muutamat kirjat, mukaan tarttui Ramonesin tarina ja Pelle Miljoonan - Matkalla tuntemattomaan. Lainasin myös anoreksiasta ja bulimiasta kertovan kirjan sekä painonvartijoiden Nautinnon aika -ruokakirjaa. Kaikki annokset ovat alle 300 kcal, joten ajattelin syödä päivittäin sitten yhden annoksen jotain ruokaa, enkä mitään muuta, niin pärjään ainakin pyörtymättä.

Loukkaannuin tänään kyllä erittäin paljon, kun olin kävelemässä ystävälleni ja kaksi n. 7-8 -vuotiasta poikaa kävelivät takanani hiljaa supisten. Teeskentelin etten kuule, mutta sanat painuivat syvälle pääkoppaani. 

- Toi on anorektikko.
- Ai mitenni?
- No kun se syö omenaa.

Kyllä ei-anorektikotkin syövät omenaa. En minä ole anorektikko, katsoisivat jalkojani, takapuoltani, vatsaani, käsiäni, kasvoani..