Olin viimeyönä nähnyt painajaista; nukahdin englannin valtakunnalliseen kokeeseen. Heräsin, kun koe oli ohi. Olin nukkunut kaksi tuntia ja oli kokeenpalautuksen aika. En ollut vastannut yhteenkään kysymykseen. Kun saimme kokeet takaisin, ensimmäisellä sivulla oli sivun kokoinen punaisella tussilla kirjoitettu ' 4 ' seuraavat sivut olivat yhtä miinusta. Se oli niin pitkä miinus, että jatkui muille sivuille. Heräsin, olin kauhuissani.
Tänään sitten oli englannin valtakunnalliset, en nukahtanut. Kuunteluosio oli suhteellisen helppo. Luetunymmärtäminen oli haastava. Se meni kuitenkin ihan hyvin, luulisin, toivon.
Olen ollut jo kuukauden liian stressaantunut. Minua painaa koulu, pitäisi jaksaa lukea kokeisiin, tehdä läksyt. Energiani ei kuitenkaan riitä, kokeita on joka viikko monta kerrallaan. Nyt on tiedossa kaksi koetta ensi viikoksi. Ehkä pian ilmoitetaan lisää. Ei ole aikaa levätä. Kokoaika on pakko olla lukemassa, mutta kun en ole. Minun täytyy saada hyviä numeroita, olenhan hakenut lukioihin. Numeroni ovat kuitenkin laskeneet huomattavasti, se näkyy keskiarvossani. Minun on pakko yrittää, haluan kouluun, johon hain ensimmäisenä.
Se siitä koulusta. Eilen kävin hoitoneuvottelussa ja siellä meni kaksi tuntia. En olisi uskonut. Ennen ne ovat kestänet 45 min, korkeintaan tunnin. Nyt oli kuitenkin kaikenlaista. Sain kesken neuvottelun paperihaavan, kun räpläsin laukussa olevaa biologian vihkoa. Kun lääkäri huomasi sormeni vuotavan verta, riensi hän heti tutkimaan laukkuani. Luuli löytävänsä terän, en minä viiltele, en enää.
Neuvottelun jälkeen kävimme etsimässä itselleni housuja. Ei meinannut löytyä. Illemmalla kävimme keskustassa ja sieltä löytyi kahdet, yhdet ovat todella upeat. Minua kuitenkin rupesi masentamaan, kun olen lihonnut koon isommaksi. Olen nyt kokoa 38. Ennen 36 ei ollut kireä ja 34 meni melkein päälle. Vielä syksyllä painoin 50 kiloa, nyt olen päästänyt itseni 54 kiloon. En tiedä mistä lihominen johtuu. Syön aamulla jogurtia, päivällä omenan tai kaksi ja iltapalaksi taas jogurtia. Vettä juon jatkuvasti, en tunne nälkää ja aineenvaihduntani on normaali. Kuntopyöräilen joskus parikin tuntia päivässä. Minulla on tapanani ennen nukkumaanmenoa tehdä 50 tavallista vatsalihasta ja 50 sivuvatsalihasta, saman teen aamulla herätessäni kouluun. Muutoksia näkyy; olen lihonnut, lihoan. Miksi?
Onneksi kentällemme on laitettu jo tennisverkot, auringon paistaessa menen pelaamaan. Minun on pakko laihtua 45 kiloon. Olisin onnellinen, tyytyväinen vartalooni. En häpeäisi itseäni.
Nyt minun on pakko nousta, mennä lukemaan ranskaa ja katsoa vähän matematiikan kirjaa. Huomenna on matematiikasta valtakunnallinen koe. Tiedän, ettei se mene hyvin. Saankohan edes nelosen, kun kiitettävät oppilaatkin saavat seiskaa. Minun matematiikan numero heittelee kuuden ja seiskan välillä, viime jaksosta on viitonen.
Tänään sitten oli englannin valtakunnalliset, en nukahtanut. Kuunteluosio oli suhteellisen helppo. Luetunymmärtäminen oli haastava. Se meni kuitenkin ihan hyvin, luulisin, toivon.
Olen ollut jo kuukauden liian stressaantunut. Minua painaa koulu, pitäisi jaksaa lukea kokeisiin, tehdä läksyt. Energiani ei kuitenkaan riitä, kokeita on joka viikko monta kerrallaan. Nyt on tiedossa kaksi koetta ensi viikoksi. Ehkä pian ilmoitetaan lisää. Ei ole aikaa levätä. Kokoaika on pakko olla lukemassa, mutta kun en ole. Minun täytyy saada hyviä numeroita, olenhan hakenut lukioihin. Numeroni ovat kuitenkin laskeneet huomattavasti, se näkyy keskiarvossani. Minun on pakko yrittää, haluan kouluun, johon hain ensimmäisenä.
Se siitä koulusta. Eilen kävin hoitoneuvottelussa ja siellä meni kaksi tuntia. En olisi uskonut. Ennen ne ovat kestänet 45 min, korkeintaan tunnin. Nyt oli kuitenkin kaikenlaista. Sain kesken neuvottelun paperihaavan, kun räpläsin laukussa olevaa biologian vihkoa. Kun lääkäri huomasi sormeni vuotavan verta, riensi hän heti tutkimaan laukkuani. Luuli löytävänsä terän, en minä viiltele, en enää.
Neuvottelun jälkeen kävimme etsimässä itselleni housuja. Ei meinannut löytyä. Illemmalla kävimme keskustassa ja sieltä löytyi kahdet, yhdet ovat todella upeat. Minua kuitenkin rupesi masentamaan, kun olen lihonnut koon isommaksi. Olen nyt kokoa 38. Ennen 36 ei ollut kireä ja 34 meni melkein päälle. Vielä syksyllä painoin 50 kiloa, nyt olen päästänyt itseni 54 kiloon. En tiedä mistä lihominen johtuu. Syön aamulla jogurtia, päivällä omenan tai kaksi ja iltapalaksi taas jogurtia. Vettä juon jatkuvasti, en tunne nälkää ja aineenvaihduntani on normaali. Kuntopyöräilen joskus parikin tuntia päivässä. Minulla on tapanani ennen nukkumaanmenoa tehdä 50 tavallista vatsalihasta ja 50 sivuvatsalihasta, saman teen aamulla herätessäni kouluun. Muutoksia näkyy; olen lihonnut, lihoan. Miksi?
Onneksi kentällemme on laitettu jo tennisverkot, auringon paistaessa menen pelaamaan. Minun on pakko laihtua 45 kiloon. Olisin onnellinen, tyytyväinen vartalooni. En häpeäisi itseäni.
Nyt minun on pakko nousta, mennä lukemaan ranskaa ja katsoa vähän matematiikan kirjaa. Huomenna on matematiikasta valtakunnallinen koe. Tiedän, ettei se mene hyvin. Saankohan edes nelosen, kun kiitettävät oppilaatkin saavat seiskaa. Minun matematiikan numero heittelee kuuden ja seiskan välillä, viime jaksosta on viitonen.
Kommentit